Oops! This site has expired. If you are the site owner, please renew your premium subscription or contact support.

Liikunta

Aktiivisena rotuna Amerikankarvatonterrieri vaatii päivittäin liikuntaa, vaikkakin talvipakkasilla uloslähteminen voi olla karvattomilla kavereilla kiven takana. Koska rotu on sopusuhtainen, ketterä, älykäs ja lihaksikas, se sopii käytännössä kaikkiin lajeihin tokosta viehejuoksuun, agilitystä hajujälkeen. Kuitenkin vauhtilajit tuntuvat olevan mieluisinta harrastetoimintaa. 

 

Vaikka Amerikankarvatonterrierit  lämpöhakuisina koirina joskus näyttäisivätkin vaipuneen talvihorrokseen viltin mutkaan, on myös sylikoiran liikunnantarve taattava päivittäin. Vähäinen aktivointi aiheuttaa usein ei-toivottua käytöstä, kuten sohvan uudelleenmuotoilua tai aiheetonta räksytystä.

 

Riittävä liikunta ja aktivointi pitävät koiran terveenä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Aineenvaihdunta toimii kun jalat saavat liikuntaa, ja mieli virkistyy uusia hajuja haistellessa.

 

Seuraavassa on esiteltynä lyhyesti muutamia liikunta- ja aktivointilajeja, sekä pitkien pakkaspäivien vaihtoehtoisia sisätilaharrasteita.


Photo: Pirkko Tusa

Photo: Ari Lassila

Viehejuoksu


Useimmilla Amerikankarvatonterriereillä on luontainen metsästysvietti, ja sitä kannattaakin käyttää hyväkseen lajivalinnassa. Viehejuoksu (tai vinttikoirajuoksu) on yksi hauskoista lajeista, jossa nämä terrierit ovat erityisen taitavia. Lajia voi alkaa harrastaa jo pikku pennusta asti; vieheeseen herkistys ja viehekokeilu voidaan aloittaa suurin piirtein siitä, kun pennut saapuvat kotiinsa. Vietin herkistäminen toimii niin, että laitetaan narun päähän esim. sukka (vaate, lelu, makkara) ja leikitetään pentua kuten kissaa. Tämän pitää pysyä vielä leikin asteella; ylitsevuotavat kehut ja palkkiot kruunaavat saaliin kiinnisaamisen! Muista, että alustan on hyvä olla luistamaton, ettei pääse tapahtumaan ikäviä vahinkoja. Kesällä nurmi on oiva alusta, talvella lattialla olisi hyvä olla matto.



Peltojälki

 

Tämä laji on rauhallisesta tempostaan huolimatta erittäin oivallista (ja edullista) liikuntaa koiralle. Joudut sijoittamaan vain pitkähköön hihnaan ja nakkipakettiin. Mukavat valjaat ovat myös plussaa. Lisäksi pitäisi olla tiedossa pelto, jossa ei ole ollut liikennöintiä noin viikkoon. Peltojälkeä voi aloittaa harjoittelemaan jo ihan pikku pennusta asti. Tässä lajissa ei ole vaarana loukkaantumiset. Jäljen hakeminen kuluttaa koiran energiaa yllättävän paljon. Joku on joskus sanonut, että hyvä 50 metrinen jälki vastaa noin kahden tunnin kävelylenkkiä.

 

Jäljen tekeminen

Jäljen tekemisessä koira ei saa olla paikalla. Etsi hyvä aloituspaikka, ja tallaa paikkaan pieni tasainen alue. Laita aloituspaikkaan tikku tai keppi merkiksi, ja pieni kasa pienikokoisia herkkuja. Lähde kävelemään peruuttaen, ja tipauta jokaisen askeleeseen nami. Makupalan on hyvä olla pieni ja nopeasti nieltävä ettei koira pysähdy pureskelemaan sitä. Aivan ensimmäisiä jälkiä voi jopa tampata, eli jokainen askelma "potkaistaan" kovaa maahan vahvemman hajun aikaansaamiseksi, mutta toki tästä tavasta on syytä hankkiutua nopeasti eroon kun koira tajuaa jäljestämisen perusajatuksen.

Tarkkasilmäisten koirien omistajien kannattaa valita maastonvärisiä herkkuja, jotta koira ei tähyä herkkuja maasta, vaan joutuu käyttämään nenäänsä. Myöskään liian vahvasti tuoksuvaa makupalaa ei kannata käyttää ainakaan tulevaisuudessa, ettei se peitä täysin jäljen omaa hajua.

 

Tee aluksi suora muutaman kymmenen metrin jälki, edistyneemmät voivat tehdä jo kurveja ja 90 asteen käännöksiä, sekä jättää jälkeä ”vanhenemaan” hetkeksi aikaa. Aluksi on kuitenkin kannattavaa viedä koira tuoreelle jäljelle. Kun olet tyytyväinen jäljen pituuteen, tallaa lopetuspaikkaan pieni tasainen alue ja jätä kasa nameja. Muista laittaa tikku merkiksi, on yllättävää, kuinka helposti jälki katoaa peltoon. Lähde pois jäljestä 90 asteen kulmassa, vältä kulkemasta läheltä tekemääsi jälkeä. Älä koskaan kulje jäljen läpi.

 

Jäljellä

Tuo koira aloituspaikalle, ja anna sen herkutella ja kiinnostua nameista. Voit aluksi kevyesti ohjata koiraa oikeaan suuntaan, mutta tarkoituksena on olla vetämättä ja ohjaamatta koiraa millään tavoin. Koiran annetaan siis itse etsiä jälki. Jos koira harhautuu pahasti pois jäljeltä, sitä voi vähän ohjata oikeaan suuntaan. Älä puhu koiralle, vaan kulje rauhassa koiran perässä. Kun koira syö lopun makupaloja voi kyykistyä koiran viereen, paijata ja kehua sitä rauhallisesti. Paras konsti innostaa koiraa jäljelle on viedä koira pois ennen kuin se on saanut kaikki lopun herkut syötyä. Näin koiralle jää mieleen, että ”hei tuolla pellolla on vielä herkkuja!”


Tästä seurauksena sinulla on luultavasti erittäin väsynyt ja aktivoitu koira!

 


Pakkaspäivien aktivointia


Namin etsintä

Yksi helpoimmista aktivointitavoista on namin etsintä. Tässäkin koira joutuu käyttämään nenäänsä, mutta myös mahdollisesti ongelmanratkaisukykyä.

Tämä on helppo toteuttaa missä tahansa tilassa. Koira viedään toiseen tilaan namien piilotuksen ajaksi. Kun herkut on piilotettu, koira tuodaan huoneeseen. Itse käytän rohkaisusanaa ”etsi”. Aluksi voit auttaa koiraa hoksaamaan, mistä on kyse osoittamalla helpossa piilossa olevia nameja. Aluksi namien piilot on hyvä olla helposti löydettävissä. Kun helpot piilot käyvät (nopeasti) vanhoiksi, voi vaikeuttaa etsintää piilottamalla nameja eri korkeuksille, kalusteiden päälle, mattojen alle, pyyhkeiden taitoksiin jne.

 

Kaiveluleikki

Toinen hauska terrierin vaistoja aktivoiva leikki on ottaa suuri paperikassi, ja silputa sinne sanomalehtiä. Silpun sekaan heitetään herkkuja, ja annetaan koirien pemistää kassin sisältöä. Meillä koirat katoavat häntää myöden kassin sisään nameja kaivellessaan. Tässä leikissä on sallittua vähän levitellä paperia ja sotkea. Silpun keräämisen vaiva maksaa itsensä takaisin, kun katsoo onnellisten koirien innostunutta tohinaa paperipussin ympärillä.


 

Photo: Maria Kylmäluoma

 
Coming soon in english...